Kylmä karhu, taikina kulhossa, siitä se ajatus sitten lähti...

Maailma on täynnä blogeja tai plokeja jos Soinin Timpalta kysytään, ruokaan liittyviä varmaan eniten. Miksi helevetissä siis haluan viritellä jotain samanlaista lisää tähän intternettiin, juna meni jo... mä jäin asemalle.

Ehkä mä vaan yritän löytää insestiä... olipa hieno autocorrect... itsestäni sitä sanaseppoa joka tämän komean kuoren alla piileksii. Olut ja ruoka ovat aina olleet sydäntäni lähellä, näin 1.9 metrisenä ja 69.5kiloisena kukaan sitä usko kuitenkaan, olut on nytkin lähellä, kourassani.

Niin... ruoka, eiku olut, pekoni, ruoka... Joo. Asiaan.

Perheeseen kuuluu 2 nirsoa lasta ja nirso minä, vaimo ei ole nirso, positiivista vaan toisaalta ei. Jos ei ole kukaan haukkumassa mun kokkailun lopputulemia niin miten voin ikinä kehittyä? Haukkukaa te (toivottavasti tulevat) lukijat.

Tässä keittiössä ei tulla pelkäämään rasvaa, kermaa, punaista maitoa eikä hernekeittoa. Pyrin aina kertomaan miten lopputuote lapsille uppoaa ja mitkä ovat kustannukset perheelliselle.

Tervetuloa helvetin jännittävälle matkalle...